Saari osaksi mannerta ja autoilubuumin trendejä: Laajasalon silta ja moottorikatu
Suomalais-amerikkalaisessa yhteistyössä luotiin 60-luvulla Smithin-Polvisen liikennesuunnitelma. Suunnitelma oli toteutettu Helsinkiin ja se oli hyvin autokeskeinen sekä moottoritiepainotteinen. Suunnitelman yhtenä osana oli toteuttaa Pohjoissataman eritasoliittymästä itäinen moottoritie, joka olisi kulkenut tunnelia pitkin Laajasaloon ja siitä edelleen Vartiosaareen ja Vuosaaren kautta jatkaen Helsingistä itään päin. Suunnitelma kuitenkin tyrmättiin 1968 mutta sillä oli kuitenkin vaikutuksensa: Laajasalo sai moottorikadun ja Laajasalon silta uuden kuosin.
Laajasalon ja Herttoniemen välissä kulkee Herttoniemensalmi. Aina 1870-luvulle asti Laajasalo oli erillään mantereesta ja salmen yli liikennöitiin venein ja lautoin; talvisin todennäköisesti myös jäitä pitkin. Ensimmäistä siltaa mantereelle, nykyisen Herttoniemensalmen sillan paikalle, lähti rakentamaan Venäjän sotaväki samalla, kun se 1870-luvun loppupuolella ryhtyi tekemään uutta sotilastietä Santahaminaan.
Valmistuneesta puusillasta tuli kuitenkin hyvin matala eivätkä sen aikaiset höyrylaivat mahtuneet alittamaan siltaa. Laivaliikenne kaupungista päin kohti Laajasalon kanavaa kävi tästä johtuen mahdottomaksi. Varsin yleisesti käytetyn liikenneväylän merkitys kuihtui eikä Laajasalon kanavan tuomalla hyödyllä ollut enää merkitystä - ellei siltaa rakennettaisi uudelleen korkeammaksi.
Ei mennyt kauan, kun siltaa lähdettiin korottamaan laivaliikenteen mahdollistavaan korkeuteen. Vuonna 1880 melko kapea, puusta ja kivestä rakennettu, ja paikoitellen kaiteeton silta korvasi aiemmin rakennetun matalan sillan. Korotettu silta mahdollisti kuitenkin höyrylaivaliikenteen, vaikkakin sillan oli mahdollista alittaa ainoastaan saranoiduilla, ”taitettavilla”, savupiipuilla varustetuilla höyrylaivoilla. Vuoden 1880 heinäkuussa mainostettiin pienen ja nopeakulkuisen Ellida-nimisen höyrylaivan reittiä, joka kulki Laajasalon kanavan kautta Puodinkylään ja Sipooseen.
Noin kuusikymmentä vuotta myöhemmin, 1940-luvun alussa, korvattiin Laajasalon vanha silta uudella, ja höyrylaivojen savupiippujen taittelu jäi historiaan.
Autoilubuumi halkaisee Laajasalon
Nykyinen Herttoniemensalmen ylittävä nelikaistainen Laajasalon silta rakennettiin 70-luvun alkupuolella, kun Laajasalontiellä kulkevaa moottorikatua alettiin rakentaa. Silta valmistui kesäkuussa 1972.
Helsingin Sanomat uutisoi 6.2.1972 seuraavaa: ”Uusi moottorikatu on parturoinut Laajasalon luonnonkaunista maisemaa”. Moottorikadun rakentaminen viivästyi osittain, sillä hidastuksia aiheutti siltamäärärahojen puute sekä erään kiinteistön omistaja, joka ei halunnut myydä maataan kaupungille. Kyseessä oleva kiinteistö sijaitsi moottorikadun kannalta ratkaisevalla paikalla – tilalle oli tulossa toinen kadun kahdesta liittymästä.
Moottorikatu saatiin käyttöön ensiksi kaksikaistaisena ja se oli käytännössä suunniteltu vain moottoriajoneuvoille. Jalkakäytävät ja moottoritien ylittävät kevyenliikenteen sillat puuttuivat alussa kokonaan. Suunnitteluvaiheessa koko moottorikadun ja sillan arvioitiin maksavan noin 8 miljoonaa markkaa, mutta todellisiksi kustannuksiksi arveltiin myöhemmin 9 miljoonaa markkaa. Moottorikatua eivät laajasalolaiset ottaneet kovinkaan avosylin vastaan – asukkaat puhuivat jopa ”luonnon raiskaamisesta”. Hieman samankaltaista retoriikkaa olen itse lukenut, noin 50 vuotta myöhemmin, sosiaalisen median ja uutisartikkelien kommenttipalstoilta, joissa käsitellään Laajasalontien muuttamista kaupunkibulevardiksi. Toistaako historia itseään?
Moottorikadun rakentamisen aikana kadun rakentajat halusivat edes vähän korvata maiseman pilaamisen Laajasalon asukkaille. He kiinnittivät tavallista enemmän huomiota maiseman kaunistamiseen. Ennen kadun rakentamisen aloittamista suunnittelijat kiersivät maastoa ja merkitsivät hävityksen kohteeksi joutuneita puita ja pensaita muistiin. Näiden tietojen pohjalta laadittiin sitten suunnitelma, jolla ympäristöä pyrittiin saattamaan mahdollisimman paljon entiseen kuosiin moottorikadun valmistuttua. Kadun varrelle istutettiin esimerkiksi tammia, vaahteroita, ruusuja sekä erilaisia pensaita.
Keväällä 1973 alettiin rakentaa ensimmäistä noin 150 metrin pituista jalankulkusiltaa ylittämään Laajasalontien uuden moottorikadun. Silta alkoi Kirkkosalmentien kohdalla ja valmistui ennen koulujen alkamista alkusyksystä vuonna 1973. Kyseinen silta on nykyään jo purettu kauppakeskus Saaren tieltä ja nykyään Laajasalontien yli kulkee väliaikainen puinen jalankulkusilta melko lähellä alkuperäistä. Nyt sillan alla kulkevat autot, sekä kaupunkibulevardia rakentavat työmaakoneet. Moottorikatu alkaa pikkuhiljaa kadota pois bulevardin tieltä.
Laajasalon silta yhdistää
Laajasalon silta, Herttoniemensalmen silta, Herttoniemen eteläsilta – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Silta yhdistää Laajasalon mantereeseen ja on tällä hetkellä ainoa silta, jota pitkin autoilijat pääsevät Laajasaloon ja pois. Jalankulkijat, ja pyöräilijät, pääsevät poistumaan saaresta ja tulemaan saareen myös Laajasalon kanavan siltaa pitkin.
Silta ei ole mikään arkkitehtoninen ihme tai mikään kaunokainen. Se on betonista valettu, pyöreiden betonipylväiden varassa seisova ilmestys. Kokonaisuudessa on oikeastaan kaksi siltaa vierekkäin: kaksi kaksikaistaista siltaa, joista toisesta päästään saareen ja toisesta poistutaan saaresta. Silloilla on autokaistojen lisäksi myös kevyenliikenteenväylät. Siltaa pitkin ajavat päivittäin tuhannet henkilöautot, lukuisat määrät busseja ja nykyään myös jonkin verran työmaakoneita. Sillalla tavataan myös lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia, työmatkapyöräilijöitä, skuuttaajia, rullaluistelijoita, rollaattoreita, hiihtäjiä - laajasalolaisten koko kirjo.
Sadussa ”kolme pukkia” asusti pukkien ylittämän sillan alla hirmuinen peikko. Laajasalon sillan alla ei onneksi asu peikkoa, mutta siellä on kyllä lumoava oma maailmansa. Laajasalon puolella sillan alle pääsee kapeaa polkua pitkin sillan molemmin puolin. Herttoniemen päässä sillan alla kulkee virallinen kevyenliikenteenväylä.
Laajasalon puoleisella ”siltaseinämällä” on iso sillanleveä muistomuraali laajasalolaisen muusikko-toimittaja-kirjailija Perttu Häkkisen muistoksi. Häkkisen kunniaksi tehty aikaisempi muistograffiti Roihuvuoren kirjaston lähellä sijaitsevassa taidekontissa paloi ilmeisesti tuhopolton seurauksena. Ryhmä anonyymejä taiteilijoita ovat teoksen takana, joka esittää viiksikästä Mustanaamiota kädet puuskassa, kuvastaen Häkkistä itseään. Taustalla on punertava kaupunkimaisema ja Häkkisen nimi on kirjoitettu isoilla sinertävillä kirjaimilla. Teoksessa on vuosiluvut 1979–2018, eli Häkkisen synnyin- ja kuolinvuosi, sekä tekstit "Miksi vaeltaa haisevan lauman mukana, kun voi lentää kuin kotka" sekä ”Lämmin kiitos”.
Kommentit
Lähetä kommentti