Seurojentalo – koulusta ja seuroista palokunnantaloksi
Vanhojen rakennuksien taustat ja historiat ovat lähellä sydäntäni olevia asioita. Miksi rakennus on olemassa ja kuka siinä on asunut, tai mikä taho siinä on toiminut? Seurojentalo osoitteessa Yliskylänkaari 10 on kiehtonut minua jo jonkin aikaa, etenkin sen hieman kirkkomainen ja puhdas ulkomuoto, joka nykyään toimii VPK:n palokunnantalona. Sen historia on kiehtova ja yli 100-vuotinen. Laajasalossa toimi nimittäin 1900-luvun alkupuolella ruotsinkielinen alakansakoulu, jolle valmistui vuonna 1912 uusi koulurakennus – siis nykyinen Seurojentalo. Ja siitä talon muodonmuutosmatka alkaa…
Herttoniemen kartanon perilliset lahjoittivat vuonna 1881 Helsingin maalaiskunnalle Laajasalon sillan vieressä, Herttoniemen puolella, sijainneen kartanon entisen päärakennuksen tontteineen yläkansakoulun tiloiksi sekä rahaa opettajan palkkaamista varten. Näin Laajasalo-Herttoniemen seudun ensimmäinen koulu sai alkunsa. Seitsemän vuotta myöhemmin, vuonna 1898, paikalle rakennettiin uusi koulurakennus ja entinen kartanon päärakennus purettiin. Uusi rakennus toimi tuolloin yläkansakouluna, ja on edelleen pystyssä. Nykyään siinä toimii ruotsinkielinen peruskoulu, Degerö lågstadieskola.
Yläkansakoulun tueksi perustettiin vuonna 1899 erillinen ruotsinkielinen alakansakoulu, joka toimi samoissa tiloissa yläkansakoulun kanssa vuosina 1904–1912. Tämän jälkeen alakansakoululle valmistui omat tilat Laajasalon pohjoisosaan, osoitteeseen Yliskylänkaari 10, jonka tontin Uppbyn tilan omistaja Axel Lindberg oli luovuttanut vuokratta rakennuksen käyttöön. Uutta alakansakoulua ylläpiti seudun maanomistajien perustama yhdistys Hertonäs-Degerö-småskoleförening (Herttoniemen-Laajasalon-alakouluyhdistys), jonka puheenjohtaja Lindberg oli.
Koulurakennus oli koulun ja paikallisen marttayhdistyksen yhteinen. Rakennuksessa oli luokkahuone, marttasali, keittiö sekä opettajan asunto. Alakansakoulu toimi kolmen vuosikymmenen ajan kyseisessä rakennuksessa aina vuoteen 1943 asti, jolloin opetus siirtyi oppilaiden vähyyden vuoksi Herttoniemen ruotsinkielisen yläkansakoulun yhteyteen. Viimeisenä vuotenaan 1943 kouluun oli ilmoittautunut ainoastaan seitsemän oppilasta.
Seuroille ja vapaapalokunnalle oma talo
Laajasalon kyläyhteisöön syntyi vilkas yhdistyselämä - perustettujen yhdistyksien joukossa oli alakouluyhdistys (1899), marttayhdistys (1906), VPK (1913), suojeluskunta (1918), sähkönjakeluseura ja urheiluseura (1920-luvulla) sekä metsästysyhdistys ja kotiseutuyhdistys (1930-luvulla). Näistä yhdistyksistä ainoastaan suojeluskunta lopetti 20-luvulla, mutta muut yhdistykset olivat edelleen toiminnassa, kun Laajasalo liitettiin Helsinkiin vuonna 1946.
Kun alakansakoulu lopetti osoitteessa Yliskylänkaari 10, täytyi talolle löytää uusi käyttötarkoitus. Alakouluyhdistys omisti rakennuksen ja ajatus kauan kaivatulle seurojentalolle sai alkunsa. Sellaisenaan talo ei kuitenkaan ollut kaikkia vaatimuksia täyttävä, sillä yleisötilaisuuksia varten tarvittiin suurempi sali ja vapaapalokunnalla oli aivan erityisiä tarpeita; pari autotallia sekä letkujen kuivatustorni.
Ajatuksena oli rakentaa vanhasta koulusta toimitilat ennen kaikkea laajennusurakassa mukana olevalle viidelle yhdistykselle, jotka toimivat myös uuden tulevan kiinteistöyhtiön osakkaina. Palokunta, urheiluseura DIF, metsästysseura, kotiseutuyhdistys ja talon omistanut alakouluyhdistys alkoivat suunnitella yhteisen talon laajennusrakentamista.
Talo muuttaa muotoaan
Koulutalo sijaitsi tontilla länteen viettävässä rinteessä, joten rakennusta päätettiin laajentaa länteen päin niin, että alarinteeseen rakennettiin uusi kellarikerros. Sinne palokunta sai sijoitettua autotallinsa ja sen päälle valmistui uusi juhlasali ja näyttämö yhdistämällä vanha luokkahuone uuteen tilaan. Näyttämön alle rakennettiin vahtimestarinasunto ja sen alapuolella pannuhuone ja muuta teknistä tilaa. Entinen marttasali muuttui klubihuoneeksi ja opettajan asunto muutettiin eteis- ja vaatesäilytystilaksi. Lisäksi taloon rakennettiin letkutorni.
Taloon tehtiin keskuslämmitys ja uuden autotallin taakse rakennettiin polttoainavarasto puuhellojen klapeille. Vesijohtoa tai viemäriä ei Laajasalossa vielä tuolloin ollut, joten tontille rakennettiin myös ulkohuone, jossa tarpeet pystyi suorittamaan. Alakansakoulun entinen huussi korvattiin kokonaan uudella piharakennuksella. Talo valmistui vuonna 1946 ja vihkiäisiä vietettiin jo maaliskuussa, vaikka VPK:n tilat eivät vielä tuolloin olleet aivan valmiit.
Talon haastava ylläpito ja monet vuokralaiset
Valmistuneen talon ylläpito toi kustannuksia otetun rakennuslainan päälle. Suurimpia ylläpidollisia kuluja olivat lämmitys sekä vahtimestarin palkka. Osakasyhdistyksien vuokranmaksu kiinteistöyhtiölle toimi niin sanottuna kiinteistön hoitovastikkeena, mutta rahaa tarvittiin lisää kulujen kattamiseksi. Siispä tiloja alettiin vuokrata myös ulkopuolisille, joilta perittäisiin korkeampaa vuokraa kuin osakkailta.
Pian osoittautui, että ulkopuolisten vuokraajien löytäminen oli haastavampaa kuin mitä oli luultu. Säännöllistä vuokratuloa toivat ainoastaan elokuvatoiminnan yrittäjät sekä noin kymmenen vuoden ajan vuodesta 1956 lähtien Helsingin kaupungin kouluvirasto, joka vuokrasi tiloja kansakoulun voimistelu- ja laulutuntikäyttöön. Muut vuokralaiset vaihtuivat tiheään.
Vuosien saatossa Seurojentalon tiloja vuokrasi monenlaiset käyttäjät. Uskonnollisista yhteistöistä ainakin Betel- ja Saalem-seurakunnat, Helsingin pikkukirkkoyhdistys ja Vapaakirkko pitivät tilaisuuksiaan Seurojentalolla. Näistä Betel-seurakunta jopa monien vuosikymmenien ajan. Seurojentaloa vuokrattiin myös erilaisiin juhla- ja perhetapahtumiin, kuten häihin, ja esimerkiksi tammisalolaiset kokoontuivat ja pitivät tilaisuuksiaan Seurojentalolla 60-luvun alussa, sillä heillä ei vielä tuolloin ollut omaa kokoontumispaikkaa. Poliittisiin tilaisuuksiin Seurojentaloa vuokrasi Suomen Maaseudun Puolue ja myös Laajasalon taloyhtiöt pitivät yhtiökokouksiaan 60- ja 70-luvuilla.
Taloutta koitettiin tasapainottaa myös erinäisillä kesäjuhlien ja arpajaisten tuloilla, sekä tekemällä vedoksia myyntiin kiinteistöyhtiön ostamista neljästä taitelija Henrik Tikkasen Laajasalo-aiheisista tauluista. Taulukauppa ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin ja myymättömiä tauluja oli rutkasti vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Seurojentalon talous oli kaikesta huolimatta kriisissä ja tuotti tappiota useimpina vuosina.
Salamapelastus ja talon nykyaikaistaminen
Pelastuksen toi salamanisku heinäkuussa vuonna 1960. Se iski letkutorniin, joka syttyi tuleen aiheuttaen kiinteistölle ja kalustolle mittavat vahingot. Vakuutusrahoista saatiin katettua yhtiö velattomaksi. Helpotusta ei kestänyt kauan, sillä 70-luvulla elokuvayrittäjät lähtivät Seurojentalolta ja Helsingin kaupungin kouluvirasto oli irtisanonut vuokrasopimuksensa. Tämän lisäksi kiinteistöosakkaista ainoastaan VPK:lla ja marttayhdistyksellä oli toimintaa; muut kolme yhdistystä olivat olemassa käytännössä vain paperilla. Tämä vaikutti myös vastiketuloihin.
Vaikka taloudellisesti Seurojentalolla oli hankalaa, oli sillä paljon arvokasta omaisuutta. Tontin arvo oli esimerkiksi vuosien saatossa noussut rutkasti. Kiinteistöyhtiön oli pohdittava tulevaisuuttaan, sillä ympäristö oli myös muuttunut ajan saatossa. Asemakaava, kadut ja kunnallistekniikka olivat valmistuneet ja väljästi rakennetuille huvilatonteille oli noussut upouusi rivitaloasutus. Naapurustossa oli jo juokseva vesi ja viemäri, mitkä puuttuivat edelleen Seurojentalolta. Seurojentaloa oli nykyaikaistettava ja kysymykseksi jäi, että myydäkö tontti rakennuttajalle vaiko korjataanko talo itse nykyajan vaatimusten mukaiseksi?
Seurojentalosta palokunnan omaksi
Elinvoimaisin Seurojentalon osakkaista oli Degerö FBK, siis Laajasalon VPK. Sen toiminta oli aktiivista, jäsenistö oli nuorta ja sillä oli säännöllisiä tuloja. Tämän lisäksi palokunta sai Helsingin kaupungilta avustusta, sillä VPK:lla oli sammutussopimus ja tehtävänä avustaa kaupungin palokuntaa, mikäli apua tarvittiin. VPK:lla oli siis varaa nykyaikaistaa kiinteistö ja jatkaa toimintaansa siellä itsenäisesti.
Tästä syystä VPK osti vuonna 1984 marttayhdistyksen ja kotiseutuyhdistyksen osakkeet sekä sai metsäyhdistyksen osakkeen ilmaiseksi, kun yhdistys fuusioitiin palokuntaan. Kiinteistöyhtiö oli lunastanut jo urheiluseura Diffenin osakkeen vuonna 1977 ja tämä tarkoitti, että VPK omisti yksinään koko Fastighets AB Degerö Föreningshus –yhtiön omistaman talon ja tontin. Ja näin omistaa vielä tänäkin päivänä.
Seurojentalolla on toiminut aikanaan myös elokuvateatteri, Bio Degerö. Lue lisää täältä.
Lue lisää Laajasalon VPK:sta täältä.
Kommentit
Lähetä kommentti