Villa Lindforsista Aino Acktén huvilaksi
Kagaali oli ensimmäisen sortokauden aikana syntynyt venäläistämispolitiikkaa vastustava salainen järjestö. Se perustettiin Tullisaaressa Emelie ja Jakob af Lindforsin huvilassa elokuussa 1901, Villa Lindforsissa, jonka Emelien sisaren mies, Theodor Decker, oli suunnitellut. Jakob af Lindfors, kenraalimajuri, oli kutsunut asevelvollisuuden vastustajat nimenomaan Tullisaareen, sillä kokousta ei uskallettu pitää Helsingissä. Villa Lindforsissa juhli myöhemmin myös koko Suomen kerma sen ollessa oopperalaulaja Aino Acktén kesähuvilana. Aino Acktén huvilassa, joksi huvila myöhemmin nimettiin, keskusteli, musisoi ja juhli muun muassa Jean Sibelius, Eino Leino sekä Albert Edelfelt.
Suomen satakieli ja suomalaisen oopperan uranuurtaja Aino Ackté
Oopperalaulaja Aino Ackté syntyi Helsingissä 24. huhtikuuta 1876. Ackté aloitti lauluopintonsa äitinsä opastuksella ja herätti huomiota puhtaalla ja vaivattomalla laulutekniikallaan jo ensikonsertissaan vuonna 1893. Hän oli tuolloin vasta 17-vuotias.
Seuraavan vuonna syksyllä Ackté lähti Pariisiin, jossa hänet hyväksyttiin konservatorioon Edmond Duvernoyn laululuokalle 197 pyrkijän joukosta parhaana. Kolmen vuoden opintojen jälkeen Ackté sai kiinnityksen Pariisin Suureen Oopperaan, jossa hän lauloi kuusi vuotta. Pariisin-aikana Acktén esittämä Margaretan rooli Gounod’n oopperassa Faust oli täydellinen menestys.
Aino Acktésta kehittyi aikansa juhlituimpia oopperataiteilijoita Euroopassa. Hän kiersi uransa huipulla Euroopan eri musiikkikeskuksien suurilla näyttämöillä muun muassa Pariisissa, Lontoossa ja Saksassa, sekä vuosina 1904–1906 Ackté lauloi New Yorkin Metropolitan-oopperassa.
Suomalaisen oopperan uranuurtajana ja tukijana Ackté oli myös perustamassa Kotimaista Oopperaa, josta sittemmin tuli Suomen Kansallisooppera. Ackté lopetti julkiset esiintymiset ulkomailla jo vuonna 1913 ja Suomessa hänen viimeinen oopperaosansa oli Suomalaisen Oopperan Tosca vuonna 1920.
Villa Lindforsista Aino Acktén huvilaksi
Aino Ackté sekä hänen ensimmäinen puolisonsa Heikki Renvall ostivat kaksikerroksisen ja koristeellisen uusrenessanssityylisen Villa Lindforsin kesäasunnokseen vuonna 1904. Liikemies Henrik Borgström, joka Tullisaaren (Turholman) oli aiemmin omistanut, oli kuollut vuonna 1883. Huvila oli Borgströmin vävyn, arkkitehti Theodor Deckerin, suunnittelema ja valmistunut vuonna 1877 Borgströmin tyttärelle Emelielle ja tämän miehelle kenraalimajuri Jakob af Lindforsille. Emelie oli kuollut jo vuonna 1881, ja kenraalimajuri itse menehtyi vuonna 1903.
Pian Ackté-Renvallin pariskunta huomasi, että tilan hoitamiseen tarvittiin apua. He palkkasivat tilanhoitajaksi nuoren agronomin, joka tarvitsi väitöskirjaansa varten käytännön harjoitusta tilan hoitamisesta. Tästä nuoresta agronomista tuli myöhemmin Suomen tasavallan toinen presidentti – agronomi oli Lauri Kristian Relander.
Ackté rakasti juhlia ja laulajattaren aikana huvilaan kokoontui usein Suomen kulttuurielämän huomattavimpia edustajia. Erityisen merkitykselliset juhlat järjestettiin 3.8.1905, jossa Albert Edelfelt oli kunniavieraana. Ackté ja Edelfelt olivat vanhoja ystäviä Pariisin ajoilta ja Edelfelt oli maalannut monet laulajatarta kuvaavat taulut. Juhlat jatkuivat läpi yön ilotulitusten räiskeessä. Aamulla juhlijat kokoontuivat Herttoniemen puolella olevalle parvekkeelle, missä Edelfelt piti hehkuvan puheen isänmaalle. Tämän jälkeen laivaan noustessaan Edelfelt sanoi eräälle vieraista, että ”Nyt lähden kuolemaan”. Pari viikkoa juhlien päättymisestä Edelfelt kuoli keuhkoveritulppaan.
Juhlien järjestämisen välillä Aino Ackté hoiti säntillisesti puutarhaa, haravoi sekä poimi seiniä ja marjoja. Hänen intohimonsa oli metsän raivaus. Acktén taloudessa oli useita palvelijoita, keittäjiä ja sisäkkö.
Acktén ja Renvallin avioliiton päätyttyä avioeroon (vuonna 1917) jäi huvilan omistus yksin Aino Acktélle. Aino Acktén huvila säilyi laulajattaren hallussa hänen kuolemaansa saakka vuoteen 1944, minkä jälkeen huvila siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen.
Aika Acktén jälkeen
Huvilaa käytettiin Acktén kuoleman jälkeen melko vähän, usein vain varastona. Neljänkymmenen vuoden aikana huvila pääsi huonoon kuntoon, vaikka se ulkopuolelta näyttikin kohtalaisen hyväkuntoiselta. Huvilan katto kuitenkin vuoti ja arvokas rakennus oli vaarassa tuhoutua.
Huvilan kaksi ulkoseinää maalattiin vuonna 1983, kun brittiläisohjaajan Michael Aptedin ohjaama elokuva ”Gorkin puisto” kuvattiin osittain Tullisaaressa. Kuitenkin laajasalolaiset saivat vasta muutoksen aikaan. He puuttuivat huvilan ja sitä ympäröivän puiston kohtaloon – he saivat torjuttua rakennusviraston toimesta syntyneen aloitteen muuttaa huvila tilaksi puistoon suunnittelun kesäteatterin tarpeisiin.
Kaupunginmuseo laati rakennushistoriallisen tutkimuksen pohjalta suojeluselvityksen ja huvila entisöitiin vuosina 1986–1987, jolloin huvila sai myös alkuperäisen raitamaalauksensa takaisin. Tätä ennen huvila oli ollut väriltään vaalea. Laajasalolaisten ehdotuksen mukaan huvila muutettiin musiikki- ja muuhun kulttuurikäyttöön.
Vuosia myöhemmin, vuonna 2011, rakennuksessa havaittiin laaja vesivahinko mutta vahinkoa ei korjattu. Myöhemmin rakennus kärsi niin vakavista homevaurioista, ettei sitä voinut enää käyttää. Kesällä 2020 kaupunki esitti huvilan myymistä mutta esitys peruttiin välittömästi. Vuosi tämän jälkeen kaupunki myönsi 2,5 miljoonaa euroa rakennuksen korjaamiseksi.
Ainco Acktén huvila on Helsingissä ainoa alkuperäisenä 1870-luvulta säilynyt helsinkiläishuvila.
Tutustu huvilan sisätiloihin katsomalla YLE:n kuvaama video täältä.
Kuvat: © Lahtinen, 2022, CC Helsinkikuvia.fi
Aiheesta muualla/lähteet:
Kailari, K. Maalaismaisemista Itä-Helsingiksi. Oy Painotalo tt-urex Ab. Porvoo 2005. s.49–51.
https://yle.fi/uutiset/3-11729689
https://acktefestival.fi/aino-ackte/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gorkin_puisto_(elokuva)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aino_Ackt%C3%A9n_huvila
Kommentit
Lähetä kommentti